Nappivillikset

Meillä vaihdetaan vaippaa aika usein. Ensimmäiset kolme kuukautta vauva teki kakat kymmenisen kertaa päivässä, alkuun myös öisin. Kuukauden iässä jatkuva kitinä rauhoittui, kun keksimme alkaa pissattaa vauvaa lavuaarin yllä. Levottomuuden takana ei ollutkaan aina mahan kipristely vaan vessahätä! Meille muutti onnellinen vessavauva, joka edelleen rauhoittuu useimmiten tuijottelemaan itseään vessan peilistä housut kintuissa. Nyt pissat on pari kertaa saatu jo pottaankin. Sairaalassa ja neuvolassahan yleensä kehoitetaan vaihtamaan vaippa lähinnä isomman tuotoksen jälkeen - muutoin vaipan voi antaa olla päällä tuntikaupalla, ellei se lasta häiritse. Meidän seitsenkuinen nukkuu kyllä koko yön vaikka litimärässä vaipassa, mutta päivisin pöksyjä vaihdellaan sitten senkin edestä. Pari tuntia alkaa olla ehdoton maksimi. Ja vaikka vauva ei valittaisi, niin ajatus likaisesta vaipasta tuntikaupalla haarojen välissä tuntuu epämiellyttävältä, jos sen ehtisi vaihtaakin.

Kotona käytetään nykyisin pääasiassa erilaisia sisävaippoja villahousujen kanssa. Välillä vaipanvaihto tympii urakalla, kun housuja saa riisua ja pukea, solmia vyötärönauhoja kerta toisensa jälkeen. Pitkät villikset helpottavat jonkin verran, koska niiden päälle ei tarvitse pukea mitään - tosin sukkia saa sitten minuutin jälkeen metsästää vaikka mistä. Lyhyiden villisten päälle saa vedettyä puolipotkarit, mutta kaksien housujen pukeminen ja riisuminen tuntuu välillä kaksinkertaiselta urakalta.

Niinpä ajattelin kokeilla neuloa pöksyt, jotka saisi auki haaroista housuja riisumatta:



Lankana on virolainen Rewool-hahtuva kaksisäikeisenä 3,5 - 4 mm puikoilla. Poimin toisen säkeen kiekon keskeltä sopivasta kohtaa. Hahtuva on liukuvärjättyä, mutta en ehtinyt päästä niihin kirkkaisiin väreihin asti... Kiekon loppu onkin sitten keltaista ja vihreää! Housut on neulottu Käspaikan ohjetta mukaillen. Mallihan on sama kuin esimerkiksi Fern & Faerie -ohjeessa sillä erotuksella, ettei haaran läppää lopuksi ommella kiinni, vaan haaraan tulee nappikiinnitys. Neuloin myös harjoitusmielessä haaraosan patenttineuletta. Ensimmäisellä kerralla onnistui heti hyvin!



Kestovaippainfon foorumille kommentoinkin, että positiivista on se, ettei villiksiä tarvitse koko ajan riisua ja pukea, vaan ne voi vain nostaa kainaloihin. Liikkuvaiselle lapselle näiden pukeminen ei varmaan onnistu kovin hyvin, mutta selinmakuulla nappien kiinnitys vielä onnistuu suht kivasti.

Nappien avaaminen ja sulkeminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, mikä verottaa käyttömukavuutta. En ole aivan varma, kumpi on rasittavampaa: jatkuva housujen riisuminen vai nappien avaaminen. Laitoin napit sisäpuolelle, etteivät tarttuisi mihinkään kiinni vatsallaan mönkiessä. Niiden ompelu ja napinläpien pykäpistot oli myös tylsää tehdä.

Itse mallia muokkaisin niin, että lahkeensuut nousisivat edestä korkeammalle. Läppää voisi siis kaventaa aluksi reilummin ja siitä voisi tehdä hieman pidemmän.

Käspaikan ohjeessa on joitakin kummallisuuksia. Nyöriä ei kannata tehdä puuvillasta, sillä se johtaa kosteutta vyötärölle. Vaippahousuissa neuloksen ei tule olla löyhää ja harvahkoa, vaan päinvastoin tiivistä. Housuja ei ole tarkoitus huovuttaa niin, että ne kutistuvat, sillä huopuessa tiiviiksi niiden joustavuus kärsii. Pieni huopuminen kuuluu asiaan, mutta hieman vanuttuessaan housut eivät juuri kutistu. Housujen mitat ja silmukkamäärät kannattaakin tarkistaa esimerkiksi tuosta Fern & Faerie -ohjeesta.

Hahtuvista

Hahtuvalanka on villalangan esiaste. Tavallinen villalanka on kierteistä: se muodostuu kahdesta tai useammasta toisiinsa kiertyneestä säikeestä. Hahtuvalanka on yksi- tai kaksisäikeistä, mutta kiertämätöntä. Se katkeaa vedettäessä ja neulomistuntuma on siksi erilainen. Hahtuvassa on jäljellä lampaan villarasvaa eli lanoliinia, ja käsittelemättömänä se huopuu helposti. Hahtuvasta tuleekin vaippakäyttöön loistavat villapöksyt.

Hahtuvan etuja ovat
+ lähituotanto, löytyy myös luomulampaanvillaista hahtuvaa
+ edullisuus verrattuna esim. moniin myös vaippakäyttöön soveltuviin merinovillalankoihin
+ hyvä pitävyys vaippakäytössä, myös vaativissa tilanteissa kuten yövaipan päällä

Hahtuvissa on eroa pehmeyden, paksuuden, rasvaisuuden ja värien suhteen. Värjäämätön valkoinen, harmaa, ruskea tai musta hahtuva on yleensä pehmeämpää kuin värjätty. Luonnonväristen hahtuvien ominaisuudet riippuvat suoraan siinä käytetyn lammasrodun villan ominaisuuksista. Olen esimerkiksi kuullut sanottavan, että ruskea villa olisi kaikista pehmeintä. Olen tehnyt pitkälahkeiset villahousut yleensä luonnonvärisestä hahtuvasta, eikä käyttäjä ole valittanut.

Tähän mennessä olen neulonut näitä hahtuvia:
Ruskovilla
-värjäämätön valkoinen 2-säikeinen n. 100g kiekko
-paksua, helppo neuloa, hieman karheaa, ei nyppyynny heti
-myy: Helsingissä ainakin Ruohonjuuri ja Kirjokanta, netissä Ruskovilla

Pirtin kehräämö
-useita värejä ja luonnonvärejä
-ruskea luonnonvärinen 2-säikeinen hahtuva on paksua, helppo neuloa, pehmeää, mutta nyppyyntyy paljon ja nopeasti
-myy: useat kestovaippakaupat netissä

Maaemon luomuhahtuva
-luonnonvärinen 2-säikeinen
-ohutta, katkeilevaa, rasvaista, todella pehmeää, nyppyyntyy hieman
-myy: Helsingissä ainakin Ekolo, kestovaippakaupat netissä

Jutta
-lukuisia värjättyjä ja meleerattuja, 2-säikeinen n. 100g kiekko
-paksua, helppo neuloa, hieman karheaa, nyppyyntyy hieman
-myy: Helsingissä ainakin Ruohonjuuri ja Jutta, kestovaippakaupat netissä

Rewool (virolainen)
-lukuisia värjättyjä ja meleerattuja, eri laatuja
-omassa kokeilussani liukuvärjätty 1-säikeinen hahtuva on ohutta myös kahdella säikeellä neulottuna, ei katkeile helposti, melko pehmeää eikä nyppyynny heti

Oma suosikkini kaikista kokeiluista on Maaemon luomuhahtuva. Se on pehmeää ja värit ovat kauniita. Hahtuva on valmistettu pienessä perheyrityksessä. Villat on pesty biohajoavalla pesuaineella ja sadevedellä ennen kehräämöä. Värjätyistä hahtuvista olen tykännyt eniten Rewoolista, vaikka siitä ei tosin ole vielä kovin pitkää käyttökokemusta.

Nyt puikoilla on odottamassa myös ensimmäinen tavallinen villalanka, englantilainen Freedom Spirit. Sitä neulotaan niin kovin pienillä puikoilla! Hahtuvaa olen neulonut 4-5:n puikoilla, ja pöksyt ovat valmistuneet nopeasti. Saa nähdä, miten käy, kun käyttäjäkin on kasvanut niin, että housujen pitää olla entistä isompia.

Ruskovillan ohjeet

Ruskovillan hahtuvakiekon mukana tulee ohjevihkonen, jossa on muutama villahousujen perusohje. Neuletiheys on 18s ja 22 krs = 10 cm sileää neuletta 4mm-5mm puikoilla.

Ykköohje on klassikko:



(Nämä eivät ole minun tekemäni nyöriä lukuunottamatta, vaan saatu lahjaksi.) Housut neulotaan aina-oikein-neuletta tasona. Lopuksi ommellaan sivusaumat ja poimitaan silmukat lahkeita varten. Aina-oikein-neule on joustavaa etenkin pituussuunnassa, ja yksi koko sopii pitkään. Sileään neuleeseen verrattuna tällä tavoin neulotuista housuista tulee kuitenkin hieman paksumman oloiset. Jos lyhytlahkeisia villiksiä käyttää toisten housujen alla, niin vaipasta voi tulla aika muhkeannäköinen paketti.

Jutta-hahtuvakiekkojen mukana tuleva ohje eroaa Ruskovillan ohjeesta vain hieman haarakavennuksien osalta, ja lisäksi Jutan ohjeessa on silmukkamäärät useampiin kokoihin. Ilmainen Ottobren villahousujen ohje on myös samankaltainen, mutta neulotaan toiseen suuntaan eli takaa aloittaen.

Ohjeen pienin koko on melko iso ainakin paksusta Ruskovillan tai Jutan hahtuvasta neulottuna. Vastasyntyneelle sopivat seuraavat silmukkamäärät:

Vastasyntyneen lyhytlahkeiset

Luo 16s ja neulo 1o 1n -joustinta 12 krs. Jatka aina oikein -neuletta 20 krs.

Kavennukset: Neulo työn oikealla puolella kerroksen alussa 3o, 2s yhteen, työn nurjalla puolella kerroksen alussa 3n, 2s yhteen. Toista näitä kerroksia kolme kertaa niin että työssä on jäljellä 10s. Neulo aina oikein -neuletta 10 krs.

Lisää kaksi silmukkaa joka kerroksen alussa kunnes puikoilla on 30 s. Jatka aina oikein -neuletta 20 krs ja sitten 1o 1n-joustinneuletta 12 krs. Päätä silmukat löyhästi. Ompele housun saumat. Poimi lahkeensuusta 24 s ja neulo 1o 1n -joustinta 4-6 krs. Päättele silmukat löyhästi.

Ruskovillan kakkosohje on ns. kirjekuorimalli, joka on samantapainen kuin tässä vuonna 1959 julkaistussa neuleohjeessa (englanninkielinen). Neulotaan tasoneuleena ja ommellaan lopuksi haarasauma, pienet lahkeetkin voi halutessaan lisätä.

Kolmosohje neulotaan pyöröneuleena. Joustimen tilalle voi neuloa palmikkoa, kuten näissä Jutta-hahtuvasta tehdyissä pöksyissä:



Samaa ohjetta mukaillen voi myös neuloa pitkälahkeiset palmikkohousut tai raitahousut. Mielestäni joustinneule ja palmikko eivät kuitenkaan toimi hahtuvasta neulottuina täydellisesti, koska hahtuvassa ei juuri ole joustoa ja housut helposti levähtävät käytössä. Toimivuuteen vaippakuorena se ei tosin vaikuta.

Ruskovillan nelosohje neulotaan aina-oikein-neuleena sivusuunnassa. Tämänkin mallin voi toteuttaa pitkälahkeisena. Lisäksi vihkosessa on ohjeet vauvan myssyyn ja tossuihin.

Näillä ohjeilla pääsee jo hyvin alkuun. Ohjeet eivät ole juuri aikaisemmin neulomiani villapöpiä hankalampia (riippuu tietysti siitä, mitä kukin pitää hankalana) ja käytössäkin toimivia.

Miksi sitten jatkaa yhä uusien ohjeiden kokeilua? Neuleboxissani on muutamakin pariton sukka... eli kyllästyn nopeasti. Kun yksi kikka on kokeiltu, niin mielenkiinto ei enää riitä toistamaan sitä. Samalla mielessä siintää ajatus siitä täydellisestä mallista - jota tosin ei taida olla, sillä kun yksi löytyy, kasvattaa lapsi seuraavana yönä kunnon mahamakkarat ja alkaakin viihtyä vatsallaan/istuen/pystyssä, jolloin aiempi täydellinen housu lakkaakin olemasta paras. Ja taas koukussa ollaan.

Miksi villaa?

Uusimmassa Kestovaippa-lehden numerossa 2/2009 on hyvä juttu villan ominaisuuksista sekä villaisten vaippahousujen neulontaohje (joka löytyy myös täältä).

Villa on loistava materiaali vaippakäyttöön, koska se
- on kosteudenpitävää, pehmeää ja joustavaa
- eristää lämpöä: kuitujen väliin jäävän ilman ansiosta villa on kuumalla vilpoista ja kylmällä lämpöistä
- tuntuu kosteanakin kuivalta ja lämpimältä ja siirtää kosteutta ulospäin pois iholta - ominaisuus katoaa vasta täysin läpimärkänä
- puhdistaa itse itseään: villan kreatiini hajottaa hajuja tuottavia bakteereja ja villakuidun rakenteen ansiosta villa puhdistaa itseään ja ehkäisee bakteerien kasvamista
- ei vaadi pesua joka käytön jälkeen vaan tuuletus riittää: ilman vesihöyry kulkee villan läpi ja irroittaa likahiukkaset
- sisältää lanoliiniä eli villarasvaa, joka auttaa villaa hylkimään vettä ja eristämään lämpöä ja kylmää - säännöllinen lanoliinitus pesun jälkeen villanhoitoaineella säilyttää nämä ominaisuudet
- kestää käytössä

Villaa käytetään vaipoissa yleensä uloimpana materiaalina: joko vaipan päälle puettavina lyhyt- tai pitkälahkeisina villahousuina tai tarra-/neppi-/nauhakiinnitteisenä villakuorena. Villaa voi lisäksi käyttää villaisena lisäimuna esimerkiksi pul-taskuvaipassa muiden imujen lisäksi tai jopa ihoa vasten (ks. lisätietoja Me&Maman kestovaippaoppaasta: healing wool, parantava villa).

Kestovaipoissa käytettävä villalanka tai villaneulos on pehmeää 100% villaa, jota ei ole superwash-käsitelty. Villahahtuva on kiertämätöntä lankaa, jota myydään isoina hahtuvakiekkoina. Erilaiset 100% merinovillalangat ovat myös pehmeitä villalaatuja. Periaatteessa mikä tahansa täysvillainen lanka toimii, mutta osa saattaa olla vaippakäyttöön liian karheita. Kokemuksia eri langoista ja neuloksista löytyy mm. Kestovaippainfon foorumilta.

Rakkaus villaan ei kuitenkaan ole yksinomaan teknistä. Villahousut ovat parhaimmillaan hyvännäköisiä istuvia vaatteita. Väkertämiseen jää koukkuun. Meillä on tällä hetkellä käytössä seitsemät villahousut! Ehkä puoletkin riittäisi ja kaksillakin voisi tulla toimeen. Onneksi lapsi kasvaa ja tarvitsee vielä isompia kokoja...

Villapöpät

Viimeiset valmiiksi saatetut neulomukseni olivat koulun käsityön tunnilta. Minulla ei ollut mitään aikomusta ryhtyä pullantuoksuiseksi kotivanhemmaksi, joka iltapuhteenaan väkertäisi lapsoselle kutittavia ja inhottuja villapöksyjä. Kestovaippoja kuitenkin ajattein käyttää, niillä vaipatus sujuisi halvalla ja ilman roskakuormia. Ostin Ruohonjuuresta kokeilumielessä yhden Ruskovillan hahtuvakiekon. Netistä poimin ohjeen, joka vaikutti lupaavalta: helppo ja nopea neuloa isoilla puikoilla, ei saumojen ompelua eikä silmukoiden poimimista.

Pari kuukautta ennen lapsen syntymää näkivät päivänvalon ensimmäiset Villapöpät:



Ensimmäiseksi neuloin Ruskovillan hahtuvasta oikeanpuoleiset 1-koon (2-4 kk/ 4-6 kg) housut ja tämän jälkeen hieman pienemmät (0-2 kk/ 3-4 kg).



Sitten pitkälahkeiset: vaaleissa pöpissä yläosa on Ruskovillan kiekon loppu, alaosa Maaemon luomuhahtuvaa. Maaemon hahtuvaa saa Helsingissä ainakin Ekolosta, itse tilasin Muksuaitasta. Maaemon hahtuva on Ruskovillaa selvästi ohuempaa, pehmeämpää, rasvaisempaa ja hieman harmahtavampaa. Käytössä se on nyppyyntynyt hieman enemmän kuin Ruskovilla, muttei kuitenkaan yhtä paljon kuin ruskea Pelson hahtuva. Pelson luonnonvärinen hahtuva (myös Muksuaitasta) vastaa paksuudeltaan Ruskovillaa, mutta tuntuu pehmeämmältä.

Itse malli on tosiaan helppo ja nopea neuloa. Vastasyntyneen koko mahtui hoikalle ja pitkälle vauvalle ensimmäiset kaksi kuukautta, seuraava koko nelikuiseksi saakka. Pöpien etu- ja takapuoli ovat samanlaiset, joten ne voi pukea päälle kummin päin tahansa. Pitkälahkeisten etu oli syysvauvalla ehdottomasti se, ettei päälle tarvinnut pukea enää toisia housuja.

Ohjeen mukaan neulottu vyötärö oli heti liian kapea (tai sitten en luonut silmukoita tarpeeksi löysälle), eikä housuja saanut puettua vaipan yli ilman, että vyötärölle leikkasi pienen loven. Hieman huovuttuneet housut eivät tästä lähteneet purkautumaan. Hahtuvasta neulotuilla housuilla on tapana käytössä venyä leveyttä ja kutistua pituudesta. Nämäkin pöpät jäivät ensimmäisena mataliksi vyötäröltä. Pöpien suurin ongelma on kuitenkin se, ettei idea vyötäröltä kapeista ja tasaisesti lantiota kohti levenevistä housuista käytännössä istunut lapsen päälle niin hyvin kuin olisi voinut. Vyötäröstä oli pakko tehdä hieman leveämpi ja aloin kaivata siihen kuminauhaa tai kiristysnyöriä.

Neljien pöpien jälkeen, lapsenkin saavuttua maailmaan ja vietettyä täällä ensimmäiset kuukautensa teki mieli seuraavaksi kokeilla jotain uutta mallia...