Nappivillikset

Meillä vaihdetaan vaippaa aika usein. Ensimmäiset kolme kuukautta vauva teki kakat kymmenisen kertaa päivässä, alkuun myös öisin. Kuukauden iässä jatkuva kitinä rauhoittui, kun keksimme alkaa pissattaa vauvaa lavuaarin yllä. Levottomuuden takana ei ollutkaan aina mahan kipristely vaan vessahätä! Meille muutti onnellinen vessavauva, joka edelleen rauhoittuu useimmiten tuijottelemaan itseään vessan peilistä housut kintuissa. Nyt pissat on pari kertaa saatu jo pottaankin. Sairaalassa ja neuvolassahan yleensä kehoitetaan vaihtamaan vaippa lähinnä isomman tuotoksen jälkeen - muutoin vaipan voi antaa olla päällä tuntikaupalla, ellei se lasta häiritse. Meidän seitsenkuinen nukkuu kyllä koko yön vaikka litimärässä vaipassa, mutta päivisin pöksyjä vaihdellaan sitten senkin edestä. Pari tuntia alkaa olla ehdoton maksimi. Ja vaikka vauva ei valittaisi, niin ajatus likaisesta vaipasta tuntikaupalla haarojen välissä tuntuu epämiellyttävältä, jos sen ehtisi vaihtaakin.

Kotona käytetään nykyisin pääasiassa erilaisia sisävaippoja villahousujen kanssa. Välillä vaipanvaihto tympii urakalla, kun housuja saa riisua ja pukea, solmia vyötärönauhoja kerta toisensa jälkeen. Pitkät villikset helpottavat jonkin verran, koska niiden päälle ei tarvitse pukea mitään - tosin sukkia saa sitten minuutin jälkeen metsästää vaikka mistä. Lyhyiden villisten päälle saa vedettyä puolipotkarit, mutta kaksien housujen pukeminen ja riisuminen tuntuu välillä kaksinkertaiselta urakalta.

Niinpä ajattelin kokeilla neuloa pöksyt, jotka saisi auki haaroista housuja riisumatta:



Lankana on virolainen Rewool-hahtuva kaksisäikeisenä 3,5 - 4 mm puikoilla. Poimin toisen säkeen kiekon keskeltä sopivasta kohtaa. Hahtuva on liukuvärjättyä, mutta en ehtinyt päästä niihin kirkkaisiin väreihin asti... Kiekon loppu onkin sitten keltaista ja vihreää! Housut on neulottu Käspaikan ohjetta mukaillen. Mallihan on sama kuin esimerkiksi Fern & Faerie -ohjeessa sillä erotuksella, ettei haaran läppää lopuksi ommella kiinni, vaan haaraan tulee nappikiinnitys. Neuloin myös harjoitusmielessä haaraosan patenttineuletta. Ensimmäisellä kerralla onnistui heti hyvin!



Kestovaippainfon foorumille kommentoinkin, että positiivista on se, ettei villiksiä tarvitse koko ajan riisua ja pukea, vaan ne voi vain nostaa kainaloihin. Liikkuvaiselle lapselle näiden pukeminen ei varmaan onnistu kovin hyvin, mutta selinmakuulla nappien kiinnitys vielä onnistuu suht kivasti.

Nappien avaaminen ja sulkeminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, mikä verottaa käyttömukavuutta. En ole aivan varma, kumpi on rasittavampaa: jatkuva housujen riisuminen vai nappien avaaminen. Laitoin napit sisäpuolelle, etteivät tarttuisi mihinkään kiinni vatsallaan mönkiessä. Niiden ompelu ja napinläpien pykäpistot oli myös tylsää tehdä.

Itse mallia muokkaisin niin, että lahkeensuut nousisivat edestä korkeammalle. Läppää voisi siis kaventaa aluksi reilummin ja siitä voisi tehdä hieman pidemmän.

Käspaikan ohjeessa on joitakin kummallisuuksia. Nyöriä ei kannata tehdä puuvillasta, sillä se johtaa kosteutta vyötärölle. Vaippahousuissa neuloksen ei tule olla löyhää ja harvahkoa, vaan päinvastoin tiivistä. Housuja ei ole tarkoitus huovuttaa niin, että ne kutistuvat, sillä huopuessa tiiviiksi niiden joustavuus kärsii. Pieni huopuminen kuuluu asiaan, mutta hieman vanuttuessaan housut eivät juuri kutistu. Housujen mitat ja silmukkamäärät kannattaakin tarkistaa esimerkiksi tuosta Fern & Faerie -ohjeesta.