Villapöpät

Viimeiset valmiiksi saatetut neulomukseni olivat koulun käsityön tunnilta. Minulla ei ollut mitään aikomusta ryhtyä pullantuoksuiseksi kotivanhemmaksi, joka iltapuhteenaan väkertäisi lapsoselle kutittavia ja inhottuja villapöksyjä. Kestovaippoja kuitenkin ajattein käyttää, niillä vaipatus sujuisi halvalla ja ilman roskakuormia. Ostin Ruohonjuuresta kokeilumielessä yhden Ruskovillan hahtuvakiekon. Netistä poimin ohjeen, joka vaikutti lupaavalta: helppo ja nopea neuloa isoilla puikoilla, ei saumojen ompelua eikä silmukoiden poimimista.

Pari kuukautta ennen lapsen syntymää näkivät päivänvalon ensimmäiset Villapöpät:



Ensimmäiseksi neuloin Ruskovillan hahtuvasta oikeanpuoleiset 1-koon (2-4 kk/ 4-6 kg) housut ja tämän jälkeen hieman pienemmät (0-2 kk/ 3-4 kg).



Sitten pitkälahkeiset: vaaleissa pöpissä yläosa on Ruskovillan kiekon loppu, alaosa Maaemon luomuhahtuvaa. Maaemon hahtuvaa saa Helsingissä ainakin Ekolosta, itse tilasin Muksuaitasta. Maaemon hahtuva on Ruskovillaa selvästi ohuempaa, pehmeämpää, rasvaisempaa ja hieman harmahtavampaa. Käytössä se on nyppyyntynyt hieman enemmän kuin Ruskovilla, muttei kuitenkaan yhtä paljon kuin ruskea Pelson hahtuva. Pelson luonnonvärinen hahtuva (myös Muksuaitasta) vastaa paksuudeltaan Ruskovillaa, mutta tuntuu pehmeämmältä.

Itse malli on tosiaan helppo ja nopea neuloa. Vastasyntyneen koko mahtui hoikalle ja pitkälle vauvalle ensimmäiset kaksi kuukautta, seuraava koko nelikuiseksi saakka. Pöpien etu- ja takapuoli ovat samanlaiset, joten ne voi pukea päälle kummin päin tahansa. Pitkälahkeisten etu oli syysvauvalla ehdottomasti se, ettei päälle tarvinnut pukea enää toisia housuja.

Ohjeen mukaan neulottu vyötärö oli heti liian kapea (tai sitten en luonut silmukoita tarpeeksi löysälle), eikä housuja saanut puettua vaipan yli ilman, että vyötärölle leikkasi pienen loven. Hieman huovuttuneet housut eivät tästä lähteneet purkautumaan. Hahtuvasta neulotuilla housuilla on tapana käytössä venyä leveyttä ja kutistua pituudesta. Nämäkin pöpät jäivät ensimmäisena mataliksi vyötäröltä. Pöpien suurin ongelma on kuitenkin se, ettei idea vyötäröltä kapeista ja tasaisesti lantiota kohti levenevistä housuista käytännössä istunut lapsen päälle niin hyvin kuin olisi voinut. Vyötäröstä oli pakko tehdä hieman leveämpi ja aloin kaivata siihen kuminauhaa tai kiristysnyöriä.

Neljien pöpien jälkeen, lapsenkin saavuttua maailmaan ja vietettyä täällä ensimmäiset kuukautensa teki mieli seuraavaksi kokeilla jotain uutta mallia...