Ekokankaita

Hui hiljaiseloa! Niin kai se menee, että välillä yllättäen elämä täyttyy taas jostain ihan muusta.

Olen opetellut käyttämään paremmin vanhaa kunnon ompelukonettani. Huomasin, että sillä saa ihan siistiä jälkeä aikaan, kun itse opettelee hieman tekniikkaa. Erilaisille kankaille sopivat erilaiset ompeleet ja neulat, noin esimerkiksi. Harjoittelukappaleena syntyi huppari luonnonvalkoisesta luomupuuvillavelourista (Maaemon nettikaupasta). Huppu on vuoritettu bambu-luomupuuvillainterlockilla, jota on myös helmakaitale (Pompolista). Kaavan lähteenä on Suuri käsityölehti 8/2006.


Kankaat ovat ihania! Bambuinterlock on luonnostaan antibakteerista ja vielä silkkisen pehmeää, joten se on todella hyvä valinta reilun kokoisen hupun sisäkankaaksi. Bambua tuli ostettua metri Pompolin tarjouksesta keväällä, joten siitä syntyisi vielä lapselle huippumukava aluspaita, body tai parikin. Alunperin ajattelin tehdä siitä imuja vaippoihin, mutta raaskiikohan sitä käyttää siihen lainkaan... Velourissa yleensä on osa polyesteriä, mutta tämä kangas on täyttä luomupuuvillaa. Puuvillan tuotantoon liittyy niin monia ekologisia ja epäoikeudenmukaisia ongelmia, että olen yrittänyt lopettaa sen ostamisen uutena. Harmi vain, että se on luonnonkuiduista kaikista tavallisin vaatemateriaali. Onneksi käytettynä löytyy, ja kankaana tietysti myös.

Kaava aiheutti muutaman harmaan hiuksen. Huppari oli lehdessä helppokaavana, ja ajattelin tietysti selviäväni siitä ripeästi. No enpä ole tuntenut itseäni vähään aikaan niin monesti niin tyhmäksi, etenkin kun se nyt on helppokaava, eli helppo kaava. Tai oikeastaan se helppokaava oli vauvan huppari ja tämä oli sen variaatio vähän isommassa koossa, mutta kuitenkin melkein yhtäläinen. Minä ja Suuri käsityölehti ei selvästikään puhuta ihan samaa kieltä. Ensinnäkin kaava on koossa 68, mutta vastaa enemmänkin kokoa 80 - onneksi tajusin pidentää hihoja vastaavasti. Kai tämän oli tarkoituskin olla leveä malli, mutta silti! Ja toiseksi itsehän korvasin collegen velourilla, enkä siinä vaiheessa ihan tajunnut joustavan kankaan ompelemisen ylimääräisiä haasteita. Onneksi koneesta löytyi huolitteleva jousto-ommel ja kaksoisneulankin taivuin hankkimaan, joten lopputuloksesta tuli lopulta nätti. Somisteeksi olisi kiva vaikka vielä virkata pari kukkaa tai muuta koristetta.

Suivaantuneena tilasin itselleni Ottobre-lehden. Suuri käsityö saa nyt jäädä kirjaston hyllylle, Ottobressa on niin paljon kivemman oloisia ohjeita

Jämälangasta!

Eilisellä kirjastokäynnillä tarttui mukaan bestseller-hyllystä Sanna Vatasen vasta ilmestynyt kirja Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta! Kirjassa on viitisenkymmentä ohjetta tai ideaa erilaisille lankatyypeille ja -määrille. Itse mummon pienenpienistä vyötteettömistä lankakeristä koostuvan lankavaraston perineenä innostuin tästä kovasti. Vuosi sitten jo lajittelin langat arvioidun materiaalin ja paksuuden perusteella, mutta mitä niistä sitten tekemään, kun mihinkään valmiiseen ohjeeseen ne eivät ikinä riitä ja väritkin ovat mitä sattuu? Kirjassa on myös ohjeita koeneuletilkkujen hyödyntämiseen. Tästä lähtien alankin aina tehdä koetilkun ennen neulomists, jotta voin niistä koota vaikka vauvan takin!

Kesäkin on sopivasti tulossa ja tekee mieli pukeutua kirjavasti sekä pukea lapsi väreihin. Kirjassa on upea kuvitus (valokuvat ottanut Sami Repo), joka vielä lisää innostusta. Jokaisen ohjeen kohdalla on mainittu vaikeusaste, ohjeessa käytetyn langan paksuus ja puikkokoko. Osa ohjeista on tarkempia, osa edellyttää enemmän soveltamista. Erilaisia hauskoja mallikertoja löytyy runsaasti. Harmittaa jo etukäteen, että laina-aika on vain viikon!

Puikoille lähti jo vauvan raitapaita puuvillalangoista... Pitäisi varmaan taas pistää pystyyn ompeluseurailta, että joku näistä puikoilla hautuvista töistä kerran valmistuisikin.

Vatanen, Sanna & Repo, Sami: Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta! WSOY 2010.

Vaippailmiö

Keväällä 2010 ilmestyi uusi ja houkuttelevan näköinen kirja kestovaipoista. Tiina Törnströmin kirjoittama Vaippailmiö on värikäs ja monipuolinen johdatus vaippamaailmaan. Kirja soveltuu hyvin lahjaksi vauvaperheeseen, etenkin käsityöintoisille tai muuten kestovaipoista kiinnostuneille. Kirjaa värittävät hienot kuvat ja henkilökohtaiset kokemukset sekä vinkit. Ensimmäisessä osassa perehdytään hieman vaippojen historiaan, taloudellisuuteen ja ekologisuuteen sekä joihinkin sitkeisiin kestovaippoja koskeviin ennakkoluuloihin. Toisessa osassa esitellään materiaaleja ja erilaisia vaipparatkaisuja sekä vaippojen pesemistä. Kolmas osa perehdyttää vaippojen tekemiseen itse. Kirjasta löytyy useita kaavoja ja kuvitettuja ompeluohjeita. Muutama neuleohjekin on mukana sekä villaneuloshousujen ompeluohje ompelukoneella, villahousujen tuunausohjeita ja villaimuvinkkejä on myös päässyt mukaan.

Kirjan perusohje lyhytlahkeisiin villiksiin löytyy myös Kestovaippainfon foorumilta (kuva). Ohje on pääpiirteissään sama kuin kirjassa. Kirjassa siitä on julkaistu pari muunnelmaa, palmikkohousut ja kirjoneulehousut. Samalla ohjeella voi myös neuloa pitkälahkeiset pöksyt. Ohje vaikuttaa helpolta aloittelijalle. Siinä ei vaadita edes silmukoiden lisäämistä tai kaventamista. Ehkäpä näitä voisi kokeilla joku ilta, jos valmistuisivat nopeasti!

Parasta antia kirjassa on sen käsityöpuoli. Näillä ohjeilla pärjää pitkään. Kestovaipat ovat viime vuosikymmenen aikana kehittyneet hurjasti ja kehittyvät yhä. Osa kirjan tiedoista vanhenee nopeasti: esimerkiksi äitiyspakkauksen vaipat ovat tänä vuonna kokonaan toisenlaisia. Kirjan kuvituksena käytetyt vaipat ja mainitut vaippamerkit saattavat parin vuoden päästä vaikuttaa vanhanaikaisilta. Tosin kehitys tuskin tästä eteenpäin on yhtä huimaa kuin se on ollut viimeisten viiden vuoden ajan. Kirjan vaippasanasto voisi myös olla toimivampi, jos siihen liittyisi hakemisto sivunumeroineen.

Kestovaippojen kehitystä voi hauskasti seurata 2000-luvulla ilmeistyneistä vaippaoppaista. Jätelaitosyhdistyksen Opas uuteen vaippakulttuuriin vuoden 2002 painos (löytyy ainakin Helsingin kaupunginkirjastosta) esittelee merkkejä, joihin nykykestoilija harvemmin törmää ainakaan kirpputorien ulkopuolella. Minni Niemelän Kantoliina ja kestovaippa (2007) antaa hyvää perustietoa, mutta esimerkiksi ei vielä juuri käsittele erilaisia nopeasti yleistyneitä materiaaleja kuten bambu- ja hamppukankaita. Vaippailmiö (2010) antaakin kestoilusta edeltäjiään huomattavasti värikkämmään kuvan. Toisaalta kun valinnanmahdollisuudet lisääntyvät, kasvaa myös valinnanvaikeus...

PS. Meillä on edelleen käytössä jokunen Unimix-flanellivaippa hamalta 90-luvulta ja muutama on päätynyt saksien kautta loistaviksi imuiksi. Lisäksi meillä on vino pino Unimix-vaipan kaavaa mukailevia tsi-flanellivaippoja vuodelta -92... Niihin olen uusinut Aplix-tarraa vanhan tarranauhan tilalle ja toimii, jopa kuminauhoissa on vielä joustoa. Usein taitaa olla niin, että yksinkertainen on myös kestävää.

Törnström, Tiina: Vaippailmiö. BTJ Finland 2010.

Villakuoria

Uusi hampaidenpukkauskierros ja muut yllättävät sekä vappukiireet pistivät blogikirjoittelun hetkeksi tauolle. Samoin neulomisen. Vaikka neulominen sohvannurkassa on aälyttömän mukavaa puuhaa silloin kuin ei muuta jaksa tai viitsi, niin liian väsyneenä ei kannata mennä kuin nukkumaan.

Lähiaikoina olen tehnyt parit villakuoret, toiset tarrakiinnityksellä ja toiset nepeillä. Tilasin tässä keväällä itselleni kam-neppipihdit, joilla on uusittu muutama sisävaippa nepilliseksi, tehty pari perhostaittoimua ja tosiaan, yksi sivunepillinen villakuori:



Lankana on Jutta-hahtuva ja mallina Ribby Wrap -ohje Little Turtle Knitsilta. Valitettavasti ohje on maksullinen, joten en lähde sitä yksityiskohtaisesti kuvaamaan. Ideana on, että haarassa neulotaan 2o 2n -joustinta, kavennetaan 2o 1n -joustimeksi ja lisätään taas silmukoita 2o 2n -neulokseksi. Haarasta tulee napakka ja kivan näköinen. Lopuksi kuoren ympäri virkataan reunus kiinteillä silmukoilla ja haaraosaan vuotosuojat. Alkuperäisessä ohjeessa on edessä nappikiinnitys, mutta toimii hyvin myös nepeillä. Jokaisen nepin takana on pieni pala villakangasta tukikankaana.



Tarrallinen kuori valmistui lahjaksi vastasyntyneelle Warm Heart Woolies -ohjeella:



Lankana jälleen Jutta-hahtuva, ja silmukkamääriä on muokattu paksummalle langalle sopivaksi. Ohje löytyy suomennettuna Kestovaippainfon foorumilta. Alkuperäinen ohje (jossa ohje sekä tarra- että nappikiinnitykseen) löytyy Ravelrysta. Tämä on helppo ja nopea perusohje. Tarrojen ompelu ompelukoneella onnistui myös helposti. Laitoin alle silkkipaperia, jonka sai lopuksi revittyä pois, eikä kone valittanut.



Villakuoret ovat siitä käteviä, että niiden kanssa voi käyttää myös kiinnityksettömiä vaippoja. Villahousujen kanssa vaipassa on hyvä olla jonkinlainen kiinnitys, sillä ainakin meidän housut ovat sen verran väljiä, etteivät ne pidä esimerkiksi Imse Vimsen vaippaa paikoillaan. Etenkin tarrallista kuorta on helppo käyttää erilaisten harsotaitosten kanssa ilman näpsykiinnitystä, taiteltavien prefoldien kanssa tai sitten erilaisten pötkövaippojen ja lisäimujen kanssa. Sitä voi tietysti yhtä hyvin käyttää minkä tahansa sisävaipan päällä, mutta jos molemmissa on kiinnitys edestä, voi etuosa painaa mahaa.

Kuoreen voi laittaa myös kuminauhat, kuten tässä Kestovaippainfon ohjeessa ja Langankierre-blogin ohjeessa. Villa kuitenkin joustaa ja mukaantuu sen verran, että ne eivät välttämättä ole tarpeen. Yksinkertaisuus toimii! Hyvä esimerkki on tämä nauhakiinnitteinen kuori: pinkgreen.se (ohje löytyy myös ruotsiksi).

Työn alla on yksi ommeltu villakuori, saa nähdä, milloin se ehtii esiteltäväksi!

Nappivillikset

Meillä vaihdetaan vaippaa aika usein. Ensimmäiset kolme kuukautta vauva teki kakat kymmenisen kertaa päivässä, alkuun myös öisin. Kuukauden iässä jatkuva kitinä rauhoittui, kun keksimme alkaa pissattaa vauvaa lavuaarin yllä. Levottomuuden takana ei ollutkaan aina mahan kipristely vaan vessahätä! Meille muutti onnellinen vessavauva, joka edelleen rauhoittuu useimmiten tuijottelemaan itseään vessan peilistä housut kintuissa. Nyt pissat on pari kertaa saatu jo pottaankin. Sairaalassa ja neuvolassahan yleensä kehoitetaan vaihtamaan vaippa lähinnä isomman tuotoksen jälkeen - muutoin vaipan voi antaa olla päällä tuntikaupalla, ellei se lasta häiritse. Meidän seitsenkuinen nukkuu kyllä koko yön vaikka litimärässä vaipassa, mutta päivisin pöksyjä vaihdellaan sitten senkin edestä. Pari tuntia alkaa olla ehdoton maksimi. Ja vaikka vauva ei valittaisi, niin ajatus likaisesta vaipasta tuntikaupalla haarojen välissä tuntuu epämiellyttävältä, jos sen ehtisi vaihtaakin.

Kotona käytetään nykyisin pääasiassa erilaisia sisävaippoja villahousujen kanssa. Välillä vaipanvaihto tympii urakalla, kun housuja saa riisua ja pukea, solmia vyötärönauhoja kerta toisensa jälkeen. Pitkät villikset helpottavat jonkin verran, koska niiden päälle ei tarvitse pukea mitään - tosin sukkia saa sitten minuutin jälkeen metsästää vaikka mistä. Lyhyiden villisten päälle saa vedettyä puolipotkarit, mutta kaksien housujen pukeminen ja riisuminen tuntuu välillä kaksinkertaiselta urakalta.

Niinpä ajattelin kokeilla neuloa pöksyt, jotka saisi auki haaroista housuja riisumatta:



Lankana on virolainen Rewool-hahtuva kaksisäikeisenä 3,5 - 4 mm puikoilla. Poimin toisen säkeen kiekon keskeltä sopivasta kohtaa. Hahtuva on liukuvärjättyä, mutta en ehtinyt päästä niihin kirkkaisiin väreihin asti... Kiekon loppu onkin sitten keltaista ja vihreää! Housut on neulottu Käspaikan ohjetta mukaillen. Mallihan on sama kuin esimerkiksi Fern & Faerie -ohjeessa sillä erotuksella, ettei haaran läppää lopuksi ommella kiinni, vaan haaraan tulee nappikiinnitys. Neuloin myös harjoitusmielessä haaraosan patenttineuletta. Ensimmäisellä kerralla onnistui heti hyvin!



Kestovaippainfon foorumille kommentoinkin, että positiivista on se, ettei villiksiä tarvitse koko ajan riisua ja pukea, vaan ne voi vain nostaa kainaloihin. Liikkuvaiselle lapselle näiden pukeminen ei varmaan onnistu kovin hyvin, mutta selinmakuulla nappien kiinnitys vielä onnistuu suht kivasti.

Nappien avaaminen ja sulkeminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, mikä verottaa käyttömukavuutta. En ole aivan varma, kumpi on rasittavampaa: jatkuva housujen riisuminen vai nappien avaaminen. Laitoin napit sisäpuolelle, etteivät tarttuisi mihinkään kiinni vatsallaan mönkiessä. Niiden ompelu ja napinläpien pykäpistot oli myös tylsää tehdä.

Itse mallia muokkaisin niin, että lahkeensuut nousisivat edestä korkeammalle. Läppää voisi siis kaventaa aluksi reilummin ja siitä voisi tehdä hieman pidemmän.

Käspaikan ohjeessa on joitakin kummallisuuksia. Nyöriä ei kannata tehdä puuvillasta, sillä se johtaa kosteutta vyötärölle. Vaippahousuissa neuloksen ei tule olla löyhää ja harvahkoa, vaan päinvastoin tiivistä. Housuja ei ole tarkoitus huovuttaa niin, että ne kutistuvat, sillä huopuessa tiiviiksi niiden joustavuus kärsii. Pieni huopuminen kuuluu asiaan, mutta hieman vanuttuessaan housut eivät juuri kutistu. Housujen mitat ja silmukkamäärät kannattaakin tarkistaa esimerkiksi tuosta Fern & Faerie -ohjeesta.

Hahtuvista

Hahtuvalanka on villalangan esiaste. Tavallinen villalanka on kierteistä: se muodostuu kahdesta tai useammasta toisiinsa kiertyneestä säikeestä. Hahtuvalanka on yksi- tai kaksisäikeistä, mutta kiertämätöntä. Se katkeaa vedettäessä ja neulomistuntuma on siksi erilainen. Hahtuvassa on jäljellä lampaan villarasvaa eli lanoliinia, ja käsittelemättömänä se huopuu helposti. Hahtuvasta tuleekin vaippakäyttöön loistavat villapöksyt.

Hahtuvan etuja ovat
+ lähituotanto, löytyy myös luomulampaanvillaista hahtuvaa
+ edullisuus verrattuna esim. moniin myös vaippakäyttöön soveltuviin merinovillalankoihin
+ hyvä pitävyys vaippakäytössä, myös vaativissa tilanteissa kuten yövaipan päällä

Hahtuvissa on eroa pehmeyden, paksuuden, rasvaisuuden ja värien suhteen. Värjäämätön valkoinen, harmaa, ruskea tai musta hahtuva on yleensä pehmeämpää kuin värjätty. Luonnonväristen hahtuvien ominaisuudet riippuvat suoraan siinä käytetyn lammasrodun villan ominaisuuksista. Olen esimerkiksi kuullut sanottavan, että ruskea villa olisi kaikista pehmeintä. Olen tehnyt pitkälahkeiset villahousut yleensä luonnonvärisestä hahtuvasta, eikä käyttäjä ole valittanut.

Tähän mennessä olen neulonut näitä hahtuvia:
Ruskovilla
-värjäämätön valkoinen 2-säikeinen n. 100g kiekko
-paksua, helppo neuloa, hieman karheaa, ei nyppyynny heti
-myy: Helsingissä ainakin Ruohonjuuri ja Kirjokanta, netissä Ruskovilla

Pirtin kehräämö
-useita värejä ja luonnonvärejä
-ruskea luonnonvärinen 2-säikeinen hahtuva on paksua, helppo neuloa, pehmeää, mutta nyppyyntyy paljon ja nopeasti
-myy: useat kestovaippakaupat netissä

Maaemon luomuhahtuva
-luonnonvärinen 2-säikeinen
-ohutta, katkeilevaa, rasvaista, todella pehmeää, nyppyyntyy hieman
-myy: Helsingissä ainakin Ekolo, kestovaippakaupat netissä

Jutta
-lukuisia värjättyjä ja meleerattuja, 2-säikeinen n. 100g kiekko
-paksua, helppo neuloa, hieman karheaa, nyppyyntyy hieman
-myy: Helsingissä ainakin Ruohonjuuri ja Jutta, kestovaippakaupat netissä

Rewool (virolainen)
-lukuisia värjättyjä ja meleerattuja, eri laatuja
-omassa kokeilussani liukuvärjätty 1-säikeinen hahtuva on ohutta myös kahdella säikeellä neulottuna, ei katkeile helposti, melko pehmeää eikä nyppyynny heti

Oma suosikkini kaikista kokeiluista on Maaemon luomuhahtuva. Se on pehmeää ja värit ovat kauniita. Hahtuva on valmistettu pienessä perheyrityksessä. Villat on pesty biohajoavalla pesuaineella ja sadevedellä ennen kehräämöä. Värjätyistä hahtuvista olen tykännyt eniten Rewoolista, vaikka siitä ei tosin ole vielä kovin pitkää käyttökokemusta.

Nyt puikoilla on odottamassa myös ensimmäinen tavallinen villalanka, englantilainen Freedom Spirit. Sitä neulotaan niin kovin pienillä puikoilla! Hahtuvaa olen neulonut 4-5:n puikoilla, ja pöksyt ovat valmistuneet nopeasti. Saa nähdä, miten käy, kun käyttäjäkin on kasvanut niin, että housujen pitää olla entistä isompia.

Ruskovillan ohjeet

Ruskovillan hahtuvakiekon mukana tulee ohjevihkonen, jossa on muutama villahousujen perusohje. Neuletiheys on 18s ja 22 krs = 10 cm sileää neuletta 4mm-5mm puikoilla.

Ykköohje on klassikko:



(Nämä eivät ole minun tekemäni nyöriä lukuunottamatta, vaan saatu lahjaksi.) Housut neulotaan aina-oikein-neuletta tasona. Lopuksi ommellaan sivusaumat ja poimitaan silmukat lahkeita varten. Aina-oikein-neule on joustavaa etenkin pituussuunnassa, ja yksi koko sopii pitkään. Sileään neuleeseen verrattuna tällä tavoin neulotuista housuista tulee kuitenkin hieman paksumman oloiset. Jos lyhytlahkeisia villiksiä käyttää toisten housujen alla, niin vaipasta voi tulla aika muhkeannäköinen paketti.

Jutta-hahtuvakiekkojen mukana tuleva ohje eroaa Ruskovillan ohjeesta vain hieman haarakavennuksien osalta, ja lisäksi Jutan ohjeessa on silmukkamäärät useampiin kokoihin. Ilmainen Ottobren villahousujen ohje on myös samankaltainen, mutta neulotaan toiseen suuntaan eli takaa aloittaen.

Ohjeen pienin koko on melko iso ainakin paksusta Ruskovillan tai Jutan hahtuvasta neulottuna. Vastasyntyneelle sopivat seuraavat silmukkamäärät:

Vastasyntyneen lyhytlahkeiset

Luo 16s ja neulo 1o 1n -joustinta 12 krs. Jatka aina oikein -neuletta 20 krs.

Kavennukset: Neulo työn oikealla puolella kerroksen alussa 3o, 2s yhteen, työn nurjalla puolella kerroksen alussa 3n, 2s yhteen. Toista näitä kerroksia kolme kertaa niin että työssä on jäljellä 10s. Neulo aina oikein -neuletta 10 krs.

Lisää kaksi silmukkaa joka kerroksen alussa kunnes puikoilla on 30 s. Jatka aina oikein -neuletta 20 krs ja sitten 1o 1n-joustinneuletta 12 krs. Päätä silmukat löyhästi. Ompele housun saumat. Poimi lahkeensuusta 24 s ja neulo 1o 1n -joustinta 4-6 krs. Päättele silmukat löyhästi.

Ruskovillan kakkosohje on ns. kirjekuorimalli, joka on samantapainen kuin tässä vuonna 1959 julkaistussa neuleohjeessa (englanninkielinen). Neulotaan tasoneuleena ja ommellaan lopuksi haarasauma, pienet lahkeetkin voi halutessaan lisätä.

Kolmosohje neulotaan pyöröneuleena. Joustimen tilalle voi neuloa palmikkoa, kuten näissä Jutta-hahtuvasta tehdyissä pöksyissä:



Samaa ohjetta mukaillen voi myös neuloa pitkälahkeiset palmikkohousut tai raitahousut. Mielestäni joustinneule ja palmikko eivät kuitenkaan toimi hahtuvasta neulottuina täydellisesti, koska hahtuvassa ei juuri ole joustoa ja housut helposti levähtävät käytössä. Toimivuuteen vaippakuorena se ei tosin vaikuta.

Ruskovillan nelosohje neulotaan aina-oikein-neuleena sivusuunnassa. Tämänkin mallin voi toteuttaa pitkälahkeisena. Lisäksi vihkosessa on ohjeet vauvan myssyyn ja tossuihin.

Näillä ohjeilla pääsee jo hyvin alkuun. Ohjeet eivät ole juuri aikaisemmin neulomiani villapöpiä hankalampia (riippuu tietysti siitä, mitä kukin pitää hankalana) ja käytössäkin toimivia.

Miksi sitten jatkaa yhä uusien ohjeiden kokeilua? Neuleboxissani on muutamakin pariton sukka... eli kyllästyn nopeasti. Kun yksi kikka on kokeiltu, niin mielenkiinto ei enää riitä toistamaan sitä. Samalla mielessä siintää ajatus siitä täydellisestä mallista - jota tosin ei taida olla, sillä kun yksi löytyy, kasvattaa lapsi seuraavana yönä kunnon mahamakkarat ja alkaakin viihtyä vatsallaan/istuen/pystyssä, jolloin aiempi täydellinen housu lakkaakin olemasta paras. Ja taas koukussa ollaan.